JARMAKE.COM – Ole kuin kotonasi
  
  

© Jari Mäkeläinen | http://www.jarmake.com/

Kiroileva siilitukka

Vihaan ihmisiä. En kuitenkaan sillä tavalla, että lähtisin kaupungin torille pienelle tapporetkelle. Vihaan ihmisiä kahviloissa, busseissa, pankeissa ... käytännössä kaikkialla. Äsken ollessani kahvilan jonossa edellä oleva nainen hymyili minulle. Vittuako se minulle hymyili? Juotuani kahvini painuin kahvilasta nopeasti pihalle, ettei minulle hymyiltäisi yhtään enempää. Painelin bussipysäkille lähteäkseni kotiin. Katselin pysäkillä olevaa jonoa juuri siirtymässä bussiini. Vittuako näiden kaikkien pitää änkeä samaan bussiin?
Katsoin keski-ikäistä naista, joka oli juuri aikaisemmin ohittanut koko jonon ja änkenyt itsensä ensimmäiseksi. Mua on aina risoneet tuollaiset omahyväiset paskiaiset. Vitun idiootti lehmä, tää bussi ei liiku minnekään ennen kuin kaikki on kyydissä, joten etuilu ei auta mitään. Vittu mä voisin jäädä vaikka tanssiin macarenaa bussin ovella ja bussi ei liikkuisi mihinkään ennen kuin olen astunut sisään ja maksanut matkani.

Vaikka olen aina vihannut ihmisiä, hiljattain se viha on vain yltynyt. Ihmisistä on tuntunut tulleen itsekkäämpiä, idioottimaisempia ja julmempia. Lähes jokainen vastaantulija käyttäytyy kuin olisi maapallon napa. Kännykät korvilla mennään ja molotetaan, katsomatta eteensä. Jos en väistäisi, ne perkeleet jyräisivät päälle. Joskus tekisi mieli huutaa ihmisille päin naamaa, että katso saatana eteesi. En tiedä mikä siinä ympärilleen katsomisessa on niin vaikeaa nykyään. Eräs kaunis päivä tulen tahallani törmäämään johonkuhun ympärilleen katsomattomaan riemuidioottiin ja haukun hänet parhailla sanallisilla perkeleilläni, jotka taidan. Tulen pilaamaan hänen viikkonsa kertarysäyksellä.

Ärsyttävä bussimatkaBussissa menin takapenkkejä edelliselle penkkiriville istumaan. Kun bussi oli jo nytkähtänyt liikkeelle, kännykkään puhuva perseaivo ei ollut löytänyt istumapaikkaa. Keskittyen kännykkäänsä ja huomaamatta ympärillään olevia ihmisiä, tämä viiden sentin vittupää istui viereeni.
Vittuako sun piti siihen just istua, bussissa olisi ollut kokonaan tyhjiäkin penkkipareja. Lopeta jo se saatanan puhelusi. Mua ei todellakaan kiinnosta mikäli Mirkku on niin sietämätön ämmä, itse sä kuulostat siltä kuin olisit itsekäs muita kontrolloiva draamakuningatar. Mä en tajua miten sun niin kutsut ystävät kestävät kuunnella tota sun toisten ystävien selkäänpuukotusta. Idiootti.
Ärsytykseni nousi nousemistaan kun tämä reilukerhon kunniajäsen soitti puhelun toisensa jälkeen. Draamakuningattaren jatkaessa ikuista yksipuolista dialogiaan puhelimeensa, tajusin jotakin, joka nosti tunnelmaani. Se oli jotakin niin perusteellista, että koin suoranaisen valaistuksen.

Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.
Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.
Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.
Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.
Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.
Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.
Meilla ei ole yhteyttä. Meitä ei liitä toisiimme mikään.


Mantra tuntui helpottavalta, asian sisäistäminen oli vapauttavaa. Minä olen täysin irrallani muista ihmisistä, heidän typeryytensä on heidän oma ongelmansa, se ei kuulu minulle. Pärjään elämässäni niin halutessani ilman ketään muuta. Se, että me olemme samaa ihmisrotua ei merkitse velvollisuuttaa muita kohtaan. Paskat, draamakuningatar saa omasta puolestani vaikka mennä jojoon ongelmiensa kanssa. Ei kuulu minulle.
Jäin bussista pois leveä virne kasvoillani.


jari jarmake (piste) com
  

Olen Twitterissä Valid XHTML 1.0 Transitional  Valid CSS!